Verkkarihousuista farkkuun

Toukokuussa 2017 vaihdoin verkkarit farkkuhousuihin ja siirryin Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampukselta Turun yliopistoon, kun minut valittiin saksan kielen professoriksi kieli- ja käännöstieteiden laitokselle.

Joensuun/Itä-Suomen yliopistossa toimin miltei 11 vuotta eri tehtävissä saksan kielen ja kulttuurin sekä saksan kielen ja kääntämisen oppiaineissa yliopistonlehtorina, yliassistenttina, tutkijatohtorina, professorin sijaisena ja viimeiseksi neljä vuotta apulaisprofessorina (tenure track). Väitöskirjan tein Helsingin yliopistoon (2005) ja maisteriksi valmistuin Jyväskylän yliopistosta (1997).

Olen tutkinut erilaisia kieliopin ilmiöitä ja niiden syntyprosesseja, käännettyjen tekstien erityispiirteitä sekä kääntämistä kielikontaktina ja tavallisten kielten puhujien tuottamana. Parhaillaan minua kiinnostaa suomalainen monikielisyys. Havainnollistan alla kahta tutkimusaihettani lähemmin.

Sään kielioppi

Minua on aina kiinnostanut kielioppi ja kysymys siitä, miten kielen rakenteiden avulla luodaan merkityksiä. Aikaisemmassa tutkimuksessani olen tutkinut esimerkiksi säätilanteita kuvaavien lauseiden kieliopillisia rakenteita.

Sään kielitieteelliset tutkimukseni alkoivat saksan ja suomen kieliä vertailevasta tutkimuksesta. Hnkkeeseen tulivat myöhemmin mukaan FT Seppo Kittilä Helsingin yliopistosta ja FT Pål K. Eriksen Oslon yliopistosta, ja lopulta meidän kolmen yhteistutkimus laajeni kielitypologiseksi, maailman kieliä yleisemmin vertailevaksi hankkeeksi.

Sää poikkeaa monista muista ulkomaailman tilanteista ja on siksi mielenkiintoinen kielitieteellinen tutkimuskohde. Säätilanteissa ei tunnu olevan varsinaisia osallistujia, ei varsinaista tekijää, joka sään aiheuttaisi, eikä oikein mitään toistakaan oliota, johon säätilanne varsinaisesti kohdistuisi. Tämä heijastuu niihin kieliopillisiin rakenteisiin, joiden avulla säähän viitataan.

Leena Kolehmainen.

Monille lienevät tuttuja germaanisten kielten säälauseet, kuten sadetta ilmaiseva ruotsin det regnar, jossa pieni elementti ’se’ esiintyy verbin kumppanina säälauseessa. Tuo pieni elementti ’se’ korvautuu joissakin toisissa kielissä toisenlaisilla sanoilla: Palestiinan arabiassa ’maailma sataa’ (iddunya tishti), Tiibetissä puhutussa khamin kielessä ’taivas sataa’ (Nəm wake), Riaun saaren indonesian kielessä ’päivä sataa’ (Hari hujan) ja latinaksi ’Jumala sataa’ (Juppiter pluit). Joissakin toisissa kielissä säälauseiden perusmalli on kokonaan erilainen: Esimerkiksi koreassa (Pika onta ’sade tulee’, sataa) sade hahmotetaan liikkeeksi. Papua-Uusi-Guineassa puhutussa motunan kielessä (Hiing ngowoitono ’tuuli tapahtuu’, tuulee) sää ei puolestaan ole liike vaan tapahtuma. Maailman kielissä yleinen on myös rakenne, jota havainnollistaa turkin lause Yağmur yağiyor (’sade sataa’, sataa). Siinä kaksi samakantaista sanaa ilmaisee yhtä aikaa sadetta ja satamisen prosessia.

Eri kieliä vertaileva kieliopin tutkimus havainnollistaa sitä, miten ihminen jäsentää ympäröivää maailmaa. Lisäksi vertailun avulla on mahdollista kuvata sitä kielellisten keinojen variaatiota, jonka avulla kielet ilmaisevat ulkomaailman ilmiöitä.

Teollistumisen kielellisiä ja kulttuurisia vaikutuksia

Kokonaan toisenlaisen aineisto- ja metodikokonaisuuden muodostaa parhaillaan käynnissä oleva tutkimukseni teollistumisen aiheuttamasta muuttoliikkeestä ja muuttoliikkeen mukanaan tuomasta monikielisyydestä. Tutkimuskohteenani on synnyinkaupunkini Varkaus ja sen teollistuminen 1800-luvun lopulta alkaen.

Varkauden teollistumisen katsotaan alkaneen vuonna 1815, kun Leppävirran ja Joroisten pitäjien koskimaisemaan perustettiin ruukki. Ruukki itsenäistyi emäkunnistaan Varkauden kauppalaksi 1929 ja kaupungiksi 1962. Teollistumisen kannalta tärkeä rooli oli noormarkkulaisella Walter Ahlströmillä, joka osti ruukin 1909 ja alkoi intensiivisesti investoida Varkauteen.

Varkauden teollisuuslaitoksia 2015. Kuva: Leena Kolehmainen.

Teollistuminen työvoimatarpeineen käynnisti 1800-luvulta alkaen työperäisen muuttoliikkeen. Työn perässä muuttavien ihmisten mukana Varkauteen kulkeutuivat heidän kielensä ja murteensa (ruotsia, saksaa, venäjää, englantia, suomen murteita). Teollisuuden harjoittama kansainvälinen kauppa on ollut toinen keskeinen monikielisyyttä edistävä tekijä.

Tutkin monikielisyyttä varkautelaisten yhteisöjen (esim. tehdas ja työ) ja instituutioiden (esim. seurakunta) kannalta sekä myös yksilöiden näkökulmasta (”tavalliset” varkautelaiset, teollisuuden toimihenkilöt ja työntekijät).

Kirjoittaja on saksan kielen professori.

Leena Kolehmainen tutkimustietojärjestelmässä.

Share on Facebook0Tweet about this on Twitter0Share on Google+0Share on LinkedIn0
Kategoria(t): Henkilökunta. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *