Huumorin muisti

Väitöskirjani Comical Modernity: Witzblätter, Popular Humour and the Transformation of City Space in Late Nineteenth-Century Vienna tarkastettiin kesäkuussa 2017. Vastaväittäjänä toimi professori Markus Reisenleitner Yorkin yliopistosta Kanadasta.

Vaatetusehdotus Der Floh -lehdessä Wienin maailmannäyttely aikana. Der Floh 2.2.1873. ANNO-Austrian Newspapers Online, Österreichische Nationalbibliothek (ÖNB).

Tutkimukseni käsittelee Wienin humoristista populaarikulttuuria 1800-luvun lopulla. Tutkimus keskittyy ajanjaksoon, jonka aikana Wienissä tehtiin suuri kaupunkiuudistus vuosina 1857–1890. Aineistoon kuuluu pilalehtiä, humoristisia kertomuksia, satiirisia matkaoppaita ja pilakuvia. Esitän tutkimuksessani, että 1800-luvun lopun populaari huumori oli tärkeä tapa tulkita kaupungin muutokseen liittyneitä ristiriitoja ja jännitteitä. Se avulla pyrittiin ymmärtämään modernia ja antamaan sille merkityksiä.

Tein tutkimustani vuosina 2012–2015 Populaarikulttuurin tutkimuksen tohtoriohjelmassa. Kansainvälisessä tutkimustraditiossa populaarikulttuurin tutkimuksen näkökulma on uusi ja kiinnostava. Aikaisemmin Wienin modernin murrosta on lähestytty ennen kaikkea korkeakulttuurin kautta. Oma tutkimukseni tuo esiin sen, miten populaarikulttuurissa pohdittiin modernia jo paljon ennen modernismin läpimurtoa taiteissa ja kirjallisuudessa. Samalla tutkimukseni osoittaa, että keskustelu modernista kytkeytyi kaupunkitilan voimakkaaseen muutokseen 1800-luvun lopulla.

Eduard Pötzlin kirjan Jung-Wien etukansi. Kuva: Heidi Hakkarainen.

Kun aloitin väitöskirjan tekemisen, vain osa lähdemateriaalia oli saatavilla digitaalisessa muodossa. Suurimman osan alkuperäisaineistosta kävin lukemassa paikan päällä Wienissä eri arkistoissa ja kirjastoissa. Arkistomatkat Wieniin olivat täynnä nuoren tutkijan intoa ja jännitystä. Muistan, miten ihanaa oli syventyä vanhojen sensuuriasiakirjojen, mikrofilmien ja hauraiden kirjojen ääreen samalla kun kastanjapuut kukkivat Tonavan rannalla.

Nyt suuri joukko 1800-luvun lähdemateriaalista on luettavissa digitaalisena. Samalla huumori on tullut entistä ajankohtaisemmaksi tutkimusaiheeksi. Pilakuvakiistat ja poliittiset vitsit ovat nostaneet esiin kysymykset sananvapauden rajoista sekä toisaalta huumorin kytkökset muukalaisvihamielisyyteen, rasismiin ja erilaisiin kulttuurisiin hierarkioihin. Myös nykyinen digitaalisen ajan populaarikulttuuri kantaa muistia menneisyyden mediarepresentaatioista, asenteista ja tapahtumista. Sen vuoksi mielestäni on edelleen tärkeää tutkia aiheita, jotka näyttävät näennäisen arkisilta, mutta sitovat meidät menneisyyteen ja muokkaavat jokapäiväistä elämäämme.

Kirjoittaja työskentelee tutkijatohtorina kulttuurihistorian oppiaineessa. 

Kategoria(t): Opinnäytteet Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *