Lumoa ja muita rajapintoja uskontotieteen kiikarissa

Olen Turun yliopiston uskontotieteen professorina tammikuussa 2018 aloittanut uskontotieteilijä. Etnografina teen tutkimusta mieluusti menemällä mukaan sinne missä ihmiset kohtaavat ja asiat tapahtuvat. Vuosien varrella olen tutkinut esimerkiksi kuolemisen kulttuuria, uskontoa ja sukupuolta sekä ruumiillisuuden kokemusta ja kuvauksia. Joskus tämä pohdinta on tuottanut tutkimuksen ohella kaunokirjallisiakin tekstejä.

Uskonto muuttuu maailman muuttuessa. Samalla kuitenkin jotkut uskonnoksi käsitettävät seikat näyttäisivät pitävän pintansa. Uskontotieteilijä voi lähestyä esimerkiksi moninaisia parantamisen, hyvinvoinnin ja arjessa selviämisen välineitä aikamme kansanomaisen uskonnollisuuden muotoina, jota monesti kutsutaan ”henkisyydeksi”. Oma tutkimukseni on muun muassa kysynyt, miten ihmeessä modernit suomalaiset naiset voivat olla niin kiinnostuneita enkeleistä.

Enkeliprojekti johti minut kiinnostumaan lumosta ja lumoamisesta. Lumon ilmiössä kohtaavat sellaiset asiat kuin kauneus, taika, ihmettely ja yhteyden kokemus. Jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että kyky lumoutua on ihmiselle paitsi ominaista kenties myös elintärkeää. Minä olen lähestynyt lumoa esimerkiksi rituaalitutkimuksen näkökulmasta. Tällöin huomio kiinnittyy siihen, millaisten voimien ja suhteiden ihmiset käsittävät vaikuttavan monimutkaiseen ja ristiriitaiseen elämään sekä millaisiksi toimijoiksi he ymmärtävät itsensä suhteessa näihin voimiin.

Yksi viimeisimpiä näitä kysymyksiä käsitteleviä julkaisujani on tutkimuspäiväkirjan muotoon kirjoitettu teos Enkeleitä työpöydällä. Arjen ja lumon etnografiaa (SKS 2017). Kirja havainnollistaa tutkijan työn eri puolia silloin kun tutkitaan uskonnon mahdollisuuksia maallistuneessa kulttuurissa. Muokkaamalla tutkimuspäiväkirjan julkaisuksi halusin mahdollisimman konkreettisesti näyttää opiskelijoille, tutkijoille ja muille kiinnostuneille, millaista kovaa mutta samalla kiehtovaa työtä on omassa kulttuurissa toteutuva etnografia. Rakentaessaan moniaineksista etnografista tietoa myös tutkija saa sukkuloida arjen ja lumon kirjavassa maastossa. Kysymyksiä erilaisista ja usein varsin hienovaraisista, enemmän tai vähemmän uskonnollisista, lumoamisen ja pyhittämisen dynaamisista käytännöistä käsittelee myös yhteistyönä toimitettu teos The Relational Dynamics of Enchantment and Sacralization: Changing the Terms of the Religion Versus Secularity Debate (Equinox 2016).

Haluaisin jatkossakin tutkia ja opettaa – yhdessä muiden kanssa – sellaisia uskonnon ja maallisen kulttuurin rajapintoja kuten lumon, mielikuvituksen ja parantamisen käytäntöjä sekä terapeuttista uskonnollisuutta, joka on yksi suosiotaan kasvattava uskontomuoto.

Kirjoittaja on uskontotieteen professori.

Kategoria(t): Henkilökunta Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *