Muisteltu, kerrottu, kuviteltu lapsuus: uutuusteos lapsuuden historiasta ja nykypäivästä

Miten lapsuutta on kerrottu, kuviteltu ja muistettu? Millainen on moderni lapsi ja millaista moderni lapsuus?

Näitä kysymyksiä pohditaan juuri ilmestyneessä turkulaistutkijoiden toimittamassa kansainvälisessä teoksessa Childhood, Literature, and Science: Fragile Subjects (Routledge, 2018). Kyseessä on monitieteisen projektin ”Hauraat subjektit. Lapsuus suomalaisessa kirjallisuudessa ja lääketieteessä 1850–2000-luvuilla” (Suomen Akatemia, 2012–2016) päätyö, jonka kirjoittajakaarti koostuu lapsuudentutkimuksen asiantuntijoista eri puolilta Eurooppaa.

Lapsuuden ikuinen arvoitus

Lapsuus ja lapsi kiinnostavat nykypäivän ihmistä: Miten kasvattaa lapsi digitalisaation, eriarvoisuuden ja vanhemmuuteen kohdistuvien suorituspaineiden keskellä? Mitkä ovat ”ihanteellisen” ja ”ongelmallisen” lapsuuden rajat ja miten ne muuttuvat eri kulttuureissa?

Lapsuus on kuitenkin askarruttanut, huolestuttanut ja kiehtonut mieliä jo kauan ennen nykypäivää. Lapsi on itse asiassa yksi modernin kulttuurin keskeisistä hahmoista, jonka arvoituksellisuus on kiehtonut aikuismieltä valistuksen ajoista lähtien.

Childhood, Literature, and Science: Fragile Subjects pureutuu lapsuuden merkitykseen modernissa kulttuurissa. Teoksessa analysoidaan modernin lapsuuden ideaa, sen kytköksiä viattomuuden ja särkyvyyden mutta myös pahuuden ja kurittomuuden ajatuksiin.

Kokoelman lähtökohta on tarkastella lapsuutta kulttuurisesti ja historiallisesti rakentuneena. Teoksen aikajänne ulottuu valistuksen ajasta nykypäivään.

Kaunokirjallisuuden, tieteen ja elämäkertojen lapsi

Childhood, Literature, and Science -teos julkistettiin 14.3.2018. Kuvassa vasemmalta teoksen toimittajat Jutta Ahlbeck, Kirsi Tuohela, Päivi Lappalainen ja Kati Launis. Kuva: Maria Vasenkari.

Teoksen kirjoittajat tarkastelevat lapsihahmon ilmestymistä taiteen kentille, muistin ja oman elämäntarinan osaksi sekä tieteen mielenkiinnon ja tutkimuksen kohteeksi. Ideaalia ja kapinallista, normaalia ja sairasta, pahaa ja uhriksi asetettua lasta analysoidaan kaunokirjallisuudesta ja omaelämäkerroista, kuvista ja sanomalehdistä sekä tieteen teksteistä.

Kokoelmassa on 16 kirjoittajaa ja analyyseja esimerkiksi lapsihahmosta venäläisessä kirjallisuudessa, lapsimurhaajista 1800-luvun Englannissa ja lapsen määrityksistä 1940–1970-lukujen lasten psykoanalyysissa Ruotsissa.

Tutkimuksen metodologia nousee historiatieteestä, kirjallisuuden tutkimuksesta ja sosiologiasta. Kontekstualisoiva ja historiallistava tekstiluenta pyrkii tuomaan eri aineistot – kaunokirjallisuuden, omaelämäkerrat ja asiantuntijapuheen – dialogiin keskenään.

Kiljusen herrasväestä Suomen terveydenhoitolehteen

Teoksen suomalaiseen aineistoon kuuluvat muun muassa lasten hermostuneisuutta käsittelevät artikkelit Suomen terveydenhoitolehdessä, Zacharias Topeliuksen rakastetut lapsihahmot, Fredrika Runebergin omaelämäkerta, Jalmari Finnen Kiljusen herrasväki ja realistisen kirjallisuuden klassikot Teuvo Pakkala, Juhani Aho ja Minna Canth, joiden teoksissa lapsi nousi ensimmäistä kertaa varjoista päähenkilöksi, tuntevaksi ja kokevaksi moderniksi subjektiksi.

Kirjan toimittajat ovat sosiologian, kotimaisen kirjallisuuden ja kulttuurihistorian tutkijat Jutta Ahlbeck, Päivi Lappalainen, Kati Launis ja Kirsi Tuohela.

Kati Launis on Turun yliopiston kotimaisen kirjallisuuden dosentti.

Kategoria(t): Ajankohtaista, Tutkimus ja opetus Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *