Puoli vuotta eläkkeellä

Olen saanut tehdä työurani pääasiassa kansainvälisten opiskelijoiden parissa. Olen opettanut eri maissa suomea pitkiä kausia ja lyhyissä ERASMUS-vaihdoissa. Suomessakaan kaukokaipuu ei ole vallannut mieltä, koska päivittäin olen saanut olla oppilaideni seurassa melkein ulkomailla.

Yhä selvemmin ajan myötä on kirkastunut, kuinka ennakkokäsitykset hallitsevat ihmismieltä kaikessa, jopa tieteessä ja opiskelussa. Muistamme sen, mikä vahvistaa ennen opittua, unohdamme uuden tai emme edes omaksu sitä. Omalla suomi toisena kielenä -alallani olen vuosikymmeniä saanut vastata ihmetteleville suomalaisille, miksi joku ei-suomenkielinen opiskelee suomen kieltä ja vieläpä akateemista suomea. Selitettyäni asiaa kärsivällisesti vuodesta 1976 ja kerrottuani, kuinka monta sataa oppilastani jo osaa sujuvaa suomea, heti seuraavana päivänä sama kyselijä miettii, onko tosiaan olemassa joku ei-suomenkielinen, joka pärjäisi aidosti suomen kielellä ja osaisi suomea niin hyvin kuin suomalaiset esimerkiksi englantia. Ja kysymykset jatkuvat.

Olen työskennellyt Turun yliopistossa vuodet 1972–1976, 1981–1982 ja 1993–2017. Kuinka arvokasta onkaan ollut, että kollega kuuntelee ja kertoo ideoistaan. Tavatessa voi kysyä, mitä toinen aikoo seuraavaksi tutkia ja mitä kirjoittaa. Hienointa olisi, jos ihan oikeasti lukisimme kollegojen kirjoituksia ja kommentoisimme niitä – vaikka vain parilla sanalla.

Erityisesti olen arvostanut yliopiston kiireisiä esimiehiä, jotka ovat osoittaneet täyttä kiinnostusta alaistaan kohtaan sinä hetkenä, joka on tapaamista varten sovittu. Kun pitkään työyhteisössä oltuani vielä olen tiennyt, kuinka monenlaiseen esimieheni ovat kyseisten tapaamistenkin aikoihin joutuneet venymään, arvostukseni on noussut entisestään. Alaisen arvossa pitäminen ja tämän oman erikoisalan taitojen kunnioittaminen on ollut olennaista. Yhteisössämme olen kohdannut paljon viisaasti omanarvontuntoisia asiantuntijoita. Itseriittoisuuden ja omanarvontunnon ero on tärkeä. Yliopistoyhteisössä useat pyrkivät loistamaan, mutta jos nämä kaksi piirrettä sekoittuvat tai jos edellinen nousee voimakkaaksi, yhteistyömahdollisuudet, hyvä vuorovaikutus ja lämmin ilmapiiri häviävät.

Puhuessamme tutkimuksen ensisijaisuudesta on muistettava, että yliopisto-opetus perustuu omaan uuteen tutkimukseen. Tässä kuten muutenkin opiskelijat ovat opettajan suurena voimavarana. Monet opettajat huokaavat, että yliopiston vaativassa suorituksia mekaanisesti mittaavassa ilmapiirissä opiskelijat ovat innoituksen lähde.

Kirjoittaja on suomen kielen professori emerita.

Kategoria(t): Henkilökunta Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *