Sirkkalan kasarmialue ja Kurjenkaivonkenttä

Sirkkalan kasarmialue ja Kurjenkaivonkenttä ovat eläneet rinnakkain omaa elämäänsä 1800-luvulta alkaen. Kaupunkilaisten näkökulmasta alueiden välillä on kuitenkin ollut suuri ero. Kurjenkaivonkenttä on ollut kaupunkilaisille avoin ja toiminut kokoontumis- ja kauppapaikkana, kun taas kasarmialue on ollut suljettu ja kaupunkilaisten saavuttamattomissa.

Maastoa muokataan vankityönä

Turun pakkotyölaitoksen kalliolouhos Kurjenkaivonkentällä. Piikkilanka-aita erottaa kasarmin alueen kaupunkilaisista. Kuvaaja tuntematon. Wikimedia Commons.

Kasarmialueen ja Kurjankaivonkentän tarinat yhdistää toisiinsa vuonna 1918 punavankileirinä alkanut ja seuraavina vuosina pakkotyölaitoksena jatkunut vaihe. Kurjenkaivonkentän halki kulkenut korkea piikkilanka-aita liitti osan Kurjenkaivonkentästä vankileiriin ja pakkotyölaitokseen ja alueet yhdistyivät toiminnallisesti. Keväällä 1919 pakkotyölaitoksen vangit louhivat kalliota Kurjenkaivon kentältä. He hakkasivat kiviaineksen sepeliksi ja kuljettivat sitä pakkotyölaitoksen pihaan.

Pakkotyölaitoksen aikana pihassa tehtiin paljon kunnostustöitä. Veden kulkua pois pihasta parannettiin, ja pihaa nostettiin Kurjenkaivonkentältä louhitulla sepelillä paikoin jopa metrin verran. Samalla pihaan tehtiin kulkutiet, nurmikot ja kukkapenkkikin. Lisäksi pakkotyölaitoksessa harjoitettiin pienimuotoista puutarhaviljelyä. Pihassa oli ainakin taimilavoja, ja oman käytön lisäksi satoa myös myytiin vähän.

Kuvassa näkyy hienosti muotoon leikattu Kurjenkaivonkentän puukujanne ja vasemmalla lumimarjapensaiden muodostama kehä, joka on edelleen paikoillaan. Tuntemattoman kuvaajan kohteena on ehkä ollut pommitusten aiheuttama tulipalo. 1940-luku. Kuva: Åbo Akademis bildsamlingar.

Puisto levähdystä ja leikkiä varten

Kunnostusten myötä kasarmialue siistiytyi, mutta Kurjenkaivonkenttä jäi epäsiistiksi joutomaaksi. Lähiseudun asukkaat toivoivat sen kunnostamista, ja aluetta ryhdyttiin suunnittelemaan puistoksi.

Kurjenkaivonkenttä rakennettiin puistoksi vuosina 1932–1936 kaupunginpuutarhuri J. K. Kornmannin suunnitelman pohjalta. Siitä tehtiin kaksiosainen: toisessa päässä oli kujajalavin reunustettu leikkikenttä ja Kiinamyllynkadulle johtavasta osasta tehtiin muotoon leikattujen lehmusten hallitsema kävelypuisto. Kävelypuisto oli jatkumo sairaalanpuistolle ja säännölliset puurivit korostivat sairaalan julkisivua edustuspuiston tavoin. Alun perin puisto saattoi siis toimia rauhoittavana keitaana viereisen sairaalan vierailijoille, mutta Lemminkäisenkadun jatke muutti puiston luonnetta.

Kasarmi avautuu

Kasarmialueen siirryttyä yliopistolle sen suljettu historia päättyi. Nyt Sirkkalan rakennettu kulttuuriympäristö on avoinna kaikille. Näkökulmia alueeseen tutustumiseen tarjoavat tässä Hiiskutun numerossa julkaistavat museologian teemaseminaarin tuottamat artikkelit, joihin tämäkin esittely kuuluu.

Kirjoittajat ovat maistereita, jotka suorittavat museologian aineopintoja.

Kategoria(t): Sirkkala Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *