Unohdettu esoteerisuus

Taiteilija Akseli Gallen-Kallela etsi kesällä 1894 korkeimman sivistyksen kehtoa ”teosofian etevimpien profeettojen” synnyinsijoilta Intiasta. Vuosikymmentä aiemmin runoilija J. H. Erkko kävi kirjeenvaihtoa saksalaisten meedioiden kanssa. Insinööri ja amatööritaiteilija Uno Donner oli puolisonsa kirjailija Olly Donnerin kanssa paikalla Lontoossa keväällä 1913, kun Rudolf Steiner luennoi okkultista tieteestä. Ystävykset Helmi Krohn ja Gerda Ryti kokivat ensi kertaa henkiolentojen ruumiillistumisen 1937 Glasgow’ssa. Modernisoituvan Suomen sivistyneistö liikkui omistautuneesti ja asiantuntevasti ”meedioiden”, ”Mahatmojen” ja ”henkiolentojen” kaltaisten käsitteiden rajaamalla kansainvälisellä kentällä. 1900-luvun alussa teosofian, spiritualismin, antroposofian, tolstoilaisuuden ja parapsykologian kaltaiset liikkeet juurtuivat myös Suomeen.

1900-luvun taitteen kiinnostus erilaisia esoteerisia liikkeitä kohtaan ei ole kuitenkaan muodostunut osaksi kertomusta suomalaisesta modernisaatiosta. Syvällisempi tuntemus eri liikkeiden tulosta Suomeen ja niiden merkityksestä Suomen kulttuuriseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen läpi koko 1900-luvun on ollut tekemättä, vaikka myös Suomessa esoteerisuuteen liittyvä tutkimus on ollut nousussa 2000-luvun ajan. Kansainvälisesti modernia länsimaista esoteriaa tutkitaan useissa yliopistoissa ja erityisissä tutkimuskeskuksissa ja ohjelmissa.

Turun yliopistossa jo useamman vuoden käynnissä ollut ja vuoden 2018 alusta Koneen Säätiön rahoittama hanke Uuden etsijät. Esoteerisuus ja uskonnollisuuden murros modernisoituvassa Suomessa, 1880–1940 tarttuu tähän haasteeseen. Kulttuurihistorioitsija Maarit Leskelä-Kärjen johtama monitieteinen hanke pyrkii tuomaan uudenlaisen näköalan modernisoituvan Suomen kulttuurihistoriaan tarkastelemalla esoteerista liikehdintää erityisesti yksilöiden näkökulmasta. Hankkeen myötä ihmisten verkostot laajenevat ja esoteerisen ajattelun vaikutus eri elämänalueille näyttäytyy toisella tavalla kuin ennen. Aihepiirin laajuudesta ja tutkijoiden asiantuntijuudesta johtuen hankkeemme rajautuu ennen muuta eri alojen taiteilijoihin ja sivistyneistöön, mutta tutkimusta on tekeillä myös esimerkiksi työväenliikkeen suhteesta teosofiaan.

Hankkeen tutkijat edustavat uskontotiedettä, taidehistoriaa, historiaa, kulttuurihistoriaa, kirjallisuustiedettä. Keskeistä hankkeelle on työskentely laajojen arkistoaineistojen parissa niin kotimaassa kuin ulkomailla. Kiinnitämme erityistä huomiota liikkeiden ylirajaiseen luonteeseen sekä tarkastelemme sukupuolen ja luokan merkitystä. Teemme yhteistyötä Åbo Akademin uskonto- ja kulttuurihistoriaa tutkivan Donner-instituutin ja SELMA-keskuksen kanssa.

Hankkeen toimintaa, julkaisuja ja tapahtumia voit seurata sen kotisivuilla ja Facebookissa.

Hankkeessa ovat tutkijoina mukana:
Nina Kokkinen, uskontotiede, TY
Antti Harmainen, historia, TaY
Maarit Leskelä-Kärki, kulttuurihistoria, TY
Marja Lahelma, taidehistoria, HY
Jasmine Westerlund, kotimainen kirjallisuus, TY
Julia von Boguslawski, uskontotiede, HY
Pekka Pitkälä, kulttuurihistoria, TY
Jukka Vornanen, kulttuurihistoria, TY
Tiina Mahlamäki, uskontotiede, TY
Marjo Kaartinen, kulttuurihistoria, TY

 

Kategoria(t): Tutkimus ja opetus Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *