Urheilu, valta ja politiikka tiukasti yhdessä

Parin kuukauden kuluttua lähes jokaisessa maailmankolkassa kohdistetaan katseet Venäjällä pelattaviin jalkapallon MM-kisoihin. Maaliskuun lopussa yleisen historian oppiaineen järjestämä seminaari ”Venäjä futisisäntänä 2018: historia, politiikka ja media urheilun megatapahtumissa” valaisi urheilun megatapahtumia monista näkökulmista sekä pureutui vallan ja politiikan peleihin urheilun kulisseissa.

Politiikan ja urheilun historiallinen yhteys

Seminaarissa esiintyneiden tutkijoiden yhteinen viesti oli selvä: urheilu ei ole vain urheilua, vaan politiikka ja sitä myöten myös vallantavoittelu liittyvät siihen olennaisesti. Kenties selvimmin urheilun ja politiikan kytkös tulee ilmi urheilun megatapahtumissa, kesäolympialaisissa ja jalkapallon MM-kisoissa.

Seminaarin puhujina olivat vasemmalta alkaen Sami Kolamo, Riikka Turtiainen, Pia Koivunen, Vesa Vares ja Mari Pajala. Kuva: Essi Huuhka.

Yleisen historian tutkijatohtori Pia Koivusen esitys Venäjällä järjestettyjen suurtapahtumien historiasta osoitti, miten Vladimir Putinin kaudella Venäjä on aktiivisesti hakenut ja saanut järjestettäväkseen suurtapahtumia. Ulkomaisen yleisön silmissä isäntämaa pyrkii parantamaan omaa imagoaan, kun taas kotimaassa isännöidyt kisat usein nostattavat patriotismia ja ylpeyttä. Kuten mediatutkimuksen yliopistonlehtori Mari Pajala kertoi, megatapahtumat tarjoavatkin järjestäjilleen hetken varauksetonta huomiota.

Poliittisen historian professori Vesa Vares käsitteli venäläisen jalkapallon kehitystä 1800-luvun lopulta nykypäivään. Venäjä ei ole koskaan ollut jalkapallon suurmaa, mutta kansallisena lajina jalkapallo voi silti hyvin. Sosialismin aikakaudella jalkapallo antoi diktatuurissa eläville ihmisille väylän valita vapaasti kannatettava joukkue, johon samaistua. Neuvostoaikana pelikentät tarjosivat myös valloitetuille maille areenan pestä Neuvostoliitto.

Urheilun kattojärjestöt kaiken pahan takana

Tampereen yliopiston tutkija Sami Kolamo esitteli FIFA:n korruptioskandaalia. Digitaalisen kulttuurin yliopistonlehtori Riikka Turtiainen puolestaan kertoi urheilijoiden käyttäytymisestä somessa. Kolamon ja Turtiaisen aiheita yhdisti erityisesti se, miten FIFA ja muut keskeiset urheiluorganisaatiot määrittelevät ja jopa määräävät sekä urheilijoiden että kisajärjestäjien toimintaa.

Kisa-areenat ovat loppuun asti hiottuja, persoonattomia komplekseja, eikä viime vuosina voimistunut suuruuden tavoittelu näytä hiipumisen merkkejä. Onkin syytä kysyä, miksi urheilun suurkisoja jatkuvasti kasvatetaan, vaikka esimerkiksi kustannuksiin, ympäristöön ja ihmisoikeuskysymyksiin liittyvät ongelmat ovat laajasti tiedossa.

Mitä seurata ensi kesän MM-kisoissa?

Seminaariesitykset kehottivat katsomaan kulissien taakse: ei ole sattumaa, keiden mainoksia kisa-areenoiden reunoilla tai lähetyksien yhteydessä näkyy. Uutuuttaan hohtavat areenat saattavat jäädä tyhjiksi vain muutamien pelien jälkeen, tai ainakin niiden rahoitukseen ja rakentamiseen liittyy usein inhimillisiä tragedioita. Toisaalta katsetta ohjaa myös tietty kaksoisstandardi: odotammeko Venäjältä jotain muuta kuin vaikka länsieurooppalaisilta kisajärjestäjiltä?

Kirjoittaja on yleisen historian väitöskirjatutkija.

Kategoria(t): Tapahtumat, Tutkimus ja opetus Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *