Villi, vaarallinen Germania

Lähes 2000 vuotta sitten kirjoitettu noin 20 sivua kattava kirjanen on viettänyt suurimman osan ajastaan unohdettuna. Unohdettuna luostarissa, sukukirjastossa, piilotettuna arkkuun, säilöttynä tallelokeroon.

Italialaisen lainoppineen ja diplomaatin Stefano Guarnierin kopioima Germania-käsikirjoitus on ainoa keskiajalta nykypäivään säilynyt kopio teoksesta. Alun perin vuonna 98 Tacituksen kirjoittama kansankuvaus germaaniheimoista oli unohdettu jo Guarnierin aikana 1400-luvulla, ja Guarnierin elämän päätyttyä käsikirjoitus pysyi unohdettuna aina 1900-luvun alkuun saakka.

Palazzo Balleani, josta Codex Aesinas löytyi ja jonka kellariin käsikirjoitus oli piilotettu natseilta. Kuva Wikimedia Commons.

Kun Guarnierin käsikirjoitus löydettiin vuonna 1902, se sai nimekseen Codex Aesinas. Löytö oli merkittävä siinä mielessä, että se on vanhin kappale Tacituksen Germania-teoksesta ja samalla ainoa, johon nykyiset kopiot, kommentaarit ja käännökset perustuvat. Kielellisesti löytö ei ollut mullistava, sillä Guarnierin kopiotyön vuoksi teksti tunnettiin Euroopassa renessanssiajalta lähtien. Tiedettiin, ettei Germanian sisältämä latina ollut erityisen kaunista tai runollista. Se oli juuri sitä, mitä Tacitukselta saattoi odottaa. Germanian sisältöön puolestaan perustui 1500-lukulainen käsitys saksalaisista ja heidän historiastaan. Mutta Codex Aesinas sai olla rauhassa vielä muutaman vuosikymmenen, kunnes kansallissosialismi nousi Saksassa ja kiinnostus käsikirjoitukseen kasvoi.

Olympiavuonna 1936 Hitler lähestyi Mussolinia tarkoituksenaan saada Codex Aesinas Saksaan. Käsikirjoitus ei vaihtanut omistajaa, mutta näköispainos annettiin Münchenin yliopiston klassillisen filologian laitoksen johtajalle, Rudolf Tillille, jolla oli kontakteja Heinrich Himmleriin, ja niin Germaniaa alettiin käyttää saksalaisen kansallistunteen ja rotuopin kehittämisen välineenä.

Natsipropagandan levittämä muisto ”uljaasta menneisyydestä” perustui osin teokseen, joka on kirjoitettu täysin roomalaisesta näkökulmasta. Tacituksen germaanit olivat barbaareja: raamikkaita punapäitä, jotka vieroksuivat raskasta työtä. He eivät olleet yksi yhtenäinen ryhmä, vaan kuriton joukko toisistaan poikkeavia heimoja.

Nykyään Germania ei ole koululukemiston klassikko. Suomessa siitä luetaan yleensä vain viimeisen kappaleen lyhyt kuvaus fenneistä, joiden yhteys suomalaisiin tai saamelaisiin on mielenkiinnon kohteena.

Kirjoittaja on klassillisten kielten ja antiikin kulttuurin opiskelija.

Kategoria(t): Opiskelijat Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *