Yli-ihmiseksi uneksimalla

Oletko koskaan miettinyt miltä tuntuisi lentää kuin lintu, kommunikoida telepatialla tai muokata materiaa ajatuksen voimalla? Todennäköisesti olet näin tehnyt unissasi, mutta et välttämättä muista sitä. Pidämme unia yleensä hallitsemattomina mielen ailahteluina, mutta tämä ei aina pidä paikkaansa. On nimittäin mahdollista tulla tietoiseksi unessa ja tehdä muun muassa edellä mainittuja asioita tarkoituksella.

Tätä monista itäisistä uskomusperinteistä tuttua ilmiötä kutsutaan selkouneksi. Niiden avulla on pyritty saamaan tietoa todellisuuden perimmäisestä luonteesta. Nykyään lännessä käytetään samoja menetelmiä itsensä kehittämiseen. Selkouni on unenaikainen tietoisuuden tila, jossa uneksija tietää olevansa unessa ja pystyy mahdollisesti kontrolloimaan untaan. Jotkut näkevät selkounia spontaanisti, mutta niiden näkemistä voi myös harjoittaa.

Yksi olennainen tapa harjoittaa selkounien näkemistä on luoda kriittinen asenne kokemuksiaan ja ajatteluaan kohtaan. Järkeilemme unissa mitä oudoimpia asioita normaaliksi ja tämä estää meitä tulemasta tietoiseksi tilastamme. Voimme kuitenkin käyttää unta apuvälineenä rationaaliselle ajattelulle ja näin monet tutkijatkin ovat tehneet. Unen avulla on esimerkiksi keksitty alkuainetaulukko ja hermoston kemiallinen viestiminen.

Kuva: The Minds Journal

Fyysisten rajojen puutteen vuoksi voimme unessa venyttää käsitystämme kehostamme. Voimme kokeilla miltä tuntuu olla toista sukupuolta, eläin, monessa ruumiissa samaan aikaan tai täysin ilman kehoa. Voimme muuttua atomin tai maailmankaikkeuden kokoiseksi ja ihmetellä miltä maailma silloin näyttää.

Selkounessa olemme suorassa yhteydessä alitajuntaamme ja se on siksi oiva ympäristö käyttäytymistapojen ja persoonan muokkaamiseen. Esimerkiksi painajaisten kohtaaminen on osoittautunut hedelmälliseksi tavaksi käsitellä ahdistavia ajatuksia ja pääsemään niistä irti.

Selkounien avulla monet kahtiajaot osoittautuvat keinotekoisiksi. Jopa minän ulko- ja sisäpuolen ero hämärtyy, kun uneksija ymmärtää, että joka yö ajattelemme olevamme valveilla ja tekemisissä meistä riippumattoman ulkomaailman kanssa, vaikka oikeasti olemme nukkumassa ja kaikki mitä koemme, on oman mielemme sisällä. Tämä herättää kysymyksen: miten tiedämme, ettemme tälläkin hetkellä nuku?

Yhteiskunnassamme unikokemuksia ei yleensä arvosteta. Vaikka selkounissa koettuja asioita ei “oikeasti” tapahtuisikaan, voi niiden avulla silti kyseenalaistaa sen, mitä meidän on ihmisinä mahdollista kokea.

Kirjoittajat ovat uskontotieteen opiskelijoita.

Kategoria(t): Opiskelijat Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *