Beethoven, Bowie ja musiikki

Toimin 1.8.2018 alkaen Susanna Välimäen sijaisena musiikkitieteen yliopistonlehtorina. Vaikka en ole taustaltani musikologi, urani koostuu pääosin populaarikultuurin, ja erityisesti populaarimusiikin historian, tutkimuksesta ja opetuksesta. Musiikkitieteen oppiaine ja henkilökunta ovat minulle entuudestaan tuttuja erityisesti yhteistyöstä IIPC:n (International Institute for Popular Culture) kanssa ja toiminnasta populaarimusiikin tutkimuksen niin kansallisella kuin kansainvälisellä kentällä.

Kirjoittaja tanskalaispastorien perustamassa Solvangin utopiakylässä Kaliforniassa. Kuva: Kimi Kärki.

Jokainen musiikin tekijä, fani tai tutkija kokee ja tunnistaa kohteensa kuin transsendenttina ja mystisenä voimana, oli sitten kyse Beethovenin 9. sinfoniasta tai David Bowien Starmanista. Kumpikin teos kiinnittyy loputtomin tavoin mitä erilaisimpiin sosiaalisiin, kulttuurisiin ja historiallisiin kytkentöihin. Tämä on mielestäni musiikin tutkimuksen kiehtova, hedelmällinen ja haastava lähtökohta. Aikana jolloin mediatodellisuus ja digitaalinen kulttuuri hybridisoivat, pilkkovat ja kierrättävät kaiken inhimillisen luovan ilmaisun, ja sosiaalisen median infotainmentin hyökyaalto hautaa meidät alleen, on todella virkistävää kuulla välillä jonkun innostuvan kirpputorilta löytämästään vinyylilevyn ”albumikokonaisuudesta”. Musiikin (kulttuurinen) tutkimus on tänä päivänä siksi myös trapetsitaiteilua näiden kahden todellisuuden välillä. Toisaalla yltäkylläinen lähteiden ja informaation digitaalinen maailma, ja toisaalla yksittäisen taideteoksen synnyttämä ainutkertainen kokemus kuulijassaan.

Tehtäväni on musiikkitieteen oppiaineessa vastata lähinnä aineopinnoista ja siellä erityisesti kandiseminaarista. Koska taustani on populaarimusiikin tutkimuksessa, se on luonnollisesti myös opetukseni ja ohjaukseni painopiste. Vielä sillä tarkennuksella, että kulttuurihistorian taustaani liittyen opetukseni on keskittynyt musiikinhistoriaan. Ensi kevään luentokurssini, ”1980s Popular Music Genres and the Battle for the Soul of Rock”, yhdistää sekä historia- että populaarimusiikkitaustani, ja on myös tarkoitettu kaikille laitoksen kansainvälisille opiskelijoille. Kurssi pohjautuu osittain äskettäin päättyneeseen tutkimusprojektiini Thatcherism, Popular Culture and the 1980s. Siinä, kuten luentosarjassa, yhdistyvät kaksi erityistä kiinnostuksen kohdettani, populaarimusiikin ja politiikan välinen suhde, sekä (populaari)musiikin estetiikan purkaminen aitous-käsitteen avulla.

Kirjoittaja on musiikkitieteen yliopistonlehtori.

Kategoria(t): Henkilökunta, Tutkimus ja opetus. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *