Ehkä muutakin kuin vampyyrejä…

Toimin kuluvan lukuvuoden ajan yliopisto-opettajana folkloristiikan oppiaineessa. Yliopisto-opettajan työt ovat minulle uutta, mutta muuten olen pyörinyt folkloristiikan oppiaineessa ja sen liepeillä vuodesta 2000 lähtien, jolloin aloitin yliopisto-opiskelut Turussa.

Omat tutkimusintressini sijoittuvat perinteen hyödyntämisen, turismin, synkän turismin, kulttuuriperinnön sekä kulttuurisen ja etnisen identiteetin tutkimiseen. Vuonna 2014 ilmestynyt väitöskirjani käsitteli Dracula-turismia Romaniassa. Vaikka väitöskirjani käsitteli perinteen, historian ja fiktion käyttöä matkailussa, tulin samalla puolivahingossa profiloituneeksi ”vampyyritutkijaksi”. Eikä siinä mitään, vampyyrien ja synkän turismin tutkimuksen kautta olen päätynyt monenlaisiin mielenkiintoisiin tilanteisiin kuten esimerkiksi puhumaan 7–10-vuotiaille koululaisille vampyyreista, puhumaan maskeerattuna aikuisille tiedekeskus Heurekan Halloween-tapahtumassa ja jahtaamaan kummituksia Turun linnassa. Ja onhan se hauskaa, kun esitelmän jälkeen luonnontieteilijä kommentoi: ”Melko väkivaltaista on tuo folkloristiikka, sanoisin.”

Tuomas Hovi. Kuva: Erja Hyytiäinen.

Nykyinen tutkimukseni käsittelee tämänhetkistä amerikansuomalaista kulttuuria, kulttuuriperintöä ja kulttuurista identiteettiä Yhdysvalloissa. Tätä tutkimusta varten olen saanut kolmivuotisen apurahan Suomen Kulttuurirahastolta. Yliopisto-opettajan työ toki aiheuttaa pieniä haasteita oman tutkimuksen täysipäiväiseen tekoon, mutta onneksi yliopisto-opettajankin työhön kuuluu tutkimuksen teko. Yliopisto-opettajan työ on minulle tosiaan uutta, mutta pyrin olemaan helposti lähestyttävä, innostava ja yksinkertaisesti sanottuna hyvä opettaja. Onnistunko tässä vai en, jää nähtäväksi.

Kirjoittaja on folkloristiikan määräaikainen yliopisto-opettaja.

Kategoria(t): Henkilökunta, Tutkimus ja opetus. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *