Tekstien ylirajainen liike

Miten naiskirjailijoiden tekstit ovat liikkuneet Suomen ja Venäjän välillä? Miten venäläinen naiskirjallisuus on otettu vastaan Suomessa – entä suomalainen Venäjällä? Ketkä ovat toimineet kulttuurisina agentteina, kirjallisuuden välittäjähahmoina?

Näitä kysymyksiä pohditaan projektissa Tekstit liikkeessä. Naiskirjailijoiden tuotannon vastaanotto Suomessa ja Venäjällä 1840–2020 (2018–2020), jonka rahoittajana on Emil Aaltosen säätiö. Kyseessä on ensimmäinen suomalais-venäläistä naiskirjallisuuden historiaa laajasti tarkasteleva projekti.

Tekstit liikkeessä -projekti on Turun ja Tampereen yliopistojen yhteishanke. Projektin kotipaikka on Turun yliopiston kotimaisen kirjallisuuden oppiaine, ja sen johtajana toimii dosentti Viola Parente-Čapková. Tampereen yliopistosta mukana on Venäjän kielen ja kulttuurin tutkinto-ohjelma. Mukana on tutkijoita myös Helsingin ja Itä-Suomen yliopistoista.

Digitaaliset metodit ja aineistot

Projekti linkittyy naiskirjallisuuden tutkimuksessa kehitteillä oleviin digitaalisiin tutkimusmenetelmiin ja aineistoihin. Se hyödyntää tutkija Franco Morettin peräänkuuluttamaa laajoihin aineistoihin perustuvaa, tietokoneavusteista ”kaukolukemisen” metodologiaa.

Projektin tulokset linkitetään NEWW- ja ParRus-tietokantoihin, joissa ne hyödyttävät myös muita tutkijoita. NEWW-tietokanta on haagilaisen Huygens-instituutin kehittämä virtuaalinen tutkimusympäristö. ParRus puolestaan on Kielipankin ylläpitämä tietokanta

Tekstit liikkeessä -projektin kokous Sirkkalassa. Kuvassa Tintti Klapuri (vas.), Arja Rosenholm, Viola Parente-Čapková, Kati Launis, Marja Sorvari ja Jasmine Westerlund. Kuvasta puuttuvat Saara Ratilainen ja Irina Savkina. Kuva: Heidi Haapasalo.

Kirjallisuussalongeista kirjabloggareihin

Vastaanottoa lähestytään projektissa aikaikkunoiden avulla. Kati Launis tutkii varhaisinta aikaa (1840–1880) ja keskittyy erityisesti venäläissyntyiseen kreivitär-kirjailija Marie Linderiin kirjallisten vaikutteiden välittäjänä. Viola Čapková taas tutkii venäläisten naiskirjailijoiden läsnäoloa suomalaisissa kirjastoissa ja lehdistössä (1880–1920). Arja Rosenholmin tutkimus keskittyy naiskirjailijoiden, -toimittajien ja -kääntäjien yhteistyöhön kahtena murrosaikana (1880–1910, 1980–1990). Tintti Klapuri tarkastelee suomenruotsalaisia kääntäjiä, kriitikoita ja kirjailijoita venäläisen kirjallisuuden välittäjinä Suomeen ja toisaalta venäläisiä naistoimijoita suomalaisen ja suomenruotsalaisen kirjallisuuden välittäjinä Venäjälle (1918–1939).

Toisen maailmansodan jälkeistä aikaa tutkii projektissa kolme tutkijaa. Irina Savkina keskittyy Sever- ja Punalippu -kirjallisuuslehdissä (1945–1985) julkaistuihin käännöksiin. Marja Sorvari taas tutkii Suomessa asuvien venäjänkielisten naiskirjailijoiden (Zinaida Lindén, Ljudmila Kol) tuotantoa ja vastaanottoa. Nykypäivään projektin tuo Saara Ratilainen, joka tutkii venäläisen naiskirjallisuuden ylirajaista vastaanottoa digitaalisen murroksen aikakaudella. Jasmine Westerlund vastaa hankkeessa ennen kaikkea yhteistyöstä Women Writers -tietokannan kanssa.

Kirjoittaja on yksi projektin tutkijoista ja kotimaisen kirjallisuuden dosentti Turun yliopistossa.

Kategoria(t): Tutkimus ja opetus. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *